Pelaajaprofiilit

5 Karri Tuominen

Tämä vikkeläkinttuinen kaveri on vipeltänyt koriskentillä jo 5-vuotiaasta asti, eikä meno vieläkään ole laantunut. Vain yksi kausi on jäänyt tältä kikkarapäältä väliin tuona aikana, ja sekin meni isänmaata palvellessa. Pelituntumaa löytyy siis myös lähivuosilta; syyskaudeksi 2007 Karri hyppäsi takaisin kasvattajaseuransa NMKYn väreihin miesten 5. divariin, pelaten tuolloin joukkueessa, jonka keski-ikä oli 50v. Valmennusjohto arvostaa joukkueensa kapteenin nopeutta ja päättäväisyyttä, mutta kummastelee, miksei tämä vemmelsääri dominoi kenttää useammin?

6 Julius Autio

Juliuksen nilkat ovat monivuotisen peliuran aikana muuttuneet lähes kumiksi. Jo mini-ikäisenä Julle tuli tunnetuksi jos ei koko Suomen, tai eteläisen alueen, tai edes Sykki ry:n, niin ainakin oman joukkueensa keskuudessa siitä, että levypallo tippui aina syliin, oli mies korin alla nelinkontin tai kolmosviivalla selkä koriinpäin leikkimässä piirileikkejä. Toinen miehen tuntomerkki on uskomaton veivaus; Julle menee sieltä mistä haluaa, ei sieltä mistä pääsee.. Joukkueenjohtaja pelkää vain vanhaa kuviota: Mikäli Jullella ei homma suju, niin peli-into saattaa lakata. Julle on myös tunnettu Allen Iversonmaisesta omistautumisesta puolustuspäässä.

7 Waltteri Apell

Waltteri alias Fläp-Fläp palaa pienen hiljaiselon jälkeen ja vastustajien kauhuksi jälleen koripallokentille. Wallun menoa kentällä vain parantaa, jos yö on ollut lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Valmennusjohto onkin huolissaan, josko muutaman vuoden tauko on ruostuttanut miehen rautaiset taidot kokonaan, vai onko hänet tehty ruostumattomasta teräksestä? Joukkueen kokki ja huoltaja, taikoo keittoa missä vain, milloin vain ja mistä aineksista tahansa, mitä vain saatavilla on. Pakko kuitenkin myöntää että Waltteri on aina valmentajien ehdoton kestosuosikki turnausmatkoilla.

8 Tero Jyrhämä

Kaveri, jolta ei voi odottaa muuta kuin suorituksia, joista hän ei itsekään ole aina täysin varma. Nuorena kärsi vakavista loukkaantumisista kahtena peräkkäisenä kautena, mutta nykyään se on enää huono muisto. Pitkien käsiensä ansiosta Tero on kuin muuri oman korin alla, ja hyökkäyspäässä räjähtävä lähtönopeus jättää vastustajat nuolemaan näppejään. Sopivalla alustalla Teeps lähtee liikkeelle niin nopeasti, että sormenpäistä lähtee iho ilmanvastuksen ansiosta.. Huh. Tero on myös todistetusti ainoa suomalainen joka on uinut käsipohjaa Atlantin halki.

9 Mikko Jauhiainen (ura loppunut, numero jäädytetty)

Viimeiset vuodet tämä henkisesti 220cm pitkä, naisten rakastama ja miesten ihailema takamies on viettänyt hiekkalaatikossa jahdaten mustavalkoista palloa, ja jättänyt kakkoslajinsa hieman taka-alalle. Mutta, tämä syksy on muutosten aikaa. Kylmähermoinen kaveri, joka ei epäröi heittää kolmosta suoraan kuljetuksesta rauhoitettuaan ensin peliä. Tunnettiin takavuosina vastustajaa (ja harkoissa myös joukkuetovereita) ärsyttävästä nipistelytekniikastaan. Heti vain kun päättäväisyys ja itseluottamus palaa Mikon peliin, niin lopputulos ei voi olla muuta kun ehdottoman Sykki-legendan paluu!

11 Jukka Mäenpää

Nicaraguan vahvistus 5 vuoden takaa valloittaa jälleen sykkiläisten sydämet, tällä kertaa aivan eri avuin kuin debyyttikaudellaan. Turha hapuilu on jätetty suurimmilta osin taakse, ja käyttöön on otettu jykevämmät aseet: Tätä kaveria ei kannata päästää mid-rangelle missään tapauksessa! Enää pitäisi saada pallo pysymään näpeissä.. Tällä miehellä on myös toinen henkilöllisyys, joka kulkee nimellä.. LääväMies. Vastustajat voivat vain toivoa, että hän jättää varustevyönsä kotiin.

14 Antti Janhunen

Antilla on takanaan jo pitkä ura koripallon parissa TopoLa:n riveissä, vaikka muutama välivuosikin on tässä ehtinyt vierähtää. "Aabel" osaa yksinkertaisesti pelata koripalloa ja sehän on aina erittäin mukavaa. Antti itsekin on usein erittäin mukava, mutta joskus mies saa ihmeellistä iloa paikkojen, kuten koripallotelineiden, tuhoamisesta. Antin vahvuus piilee siinä että aina kun hän on kentällä, on hän "match-up"-ongelma vastustajalle: nopeus, tekniikka ja jalkatyö on liian hyvää sekä heittotaito liian korkeaa luokkaa että centterit voisivat häntä vartioida, mutta jos pienempi mies yrittää Janhusta vartioida niin aika hullunkuriselta se näyttää, sen verran fyysistä preesenssiä Antilla on. Valmennusjohdon ainoat havaitsemat heikkoudet lienevät Antin huonot välit Konalan ala-asteen rehtorin kanssa sekä usein toistuva ilmakuljetukseen sortuminen.

15 Joonas Huhtala

J-Train, ensikertalainen Sykin paidassa. Tämä mies, jota myös karhuksi on luultu, tulee tutuksi kaikille päättäväisyytensä ja huimien käsiensä ansiosta, jotka ovat kehittyneet armottomissa kamppailuissa Lauttasaaren synkimmillä ulkokentillä.. Karskean mieskroppansa alta Joonakselta löytyy itsevarmuus joka on vertaansa vailla: ottelu voitetaan ja minkki kainaloloukussa palkinnoksi. Ainoa hänen yllään leijaileva kysymysmerkki onkin, kiinnostaako miestä vain ghettokoris, vai löytyykö miehen egosta myös tilaa suunniteltujen kuvioiden toteuttajaksi?

23 Mikael Sallamaa

Mikael "Mika" Sallamaa on Tirmoolin tuorein vahvistus ja siitä syystä joukkueen suurin mysteeri. Mika pelasi juniorivuotensa Topo:ssa ja pelaaja omaakin kiistämättä korkean taitotason. Sallamaa onkin nyt Tuomisen ohella Tirmoolin 2. pelaaja joka osaa juoksun salat. On aina piristävää nähdä pelaaja jonka kävely- ja juoksuvauhti eroavat toisistaan. Nopeuden lisäksi MIka omaa hyvän mid-range heiton ja on erinomainen liikkumaan pallottomana hyökkäyspäässä. Ainoat toistaiseksi havaittavat miinukset Mikalla lienee kovuus korin alla ja pitkät hiukset.

32 Iikka Juurinen

Viiltävän logiikan ja Jason Kiddin kaltaisen pallosilmän jälkeen, huippupelaajan yhdistelmästä puuttuu enää rautainen kunto ja räjähtävä atleettisuus; harmi vain, että ne Iikalta oikeasti myös puuttuu. Hän on usein todennut osuvasti sopivansa paremmin valmentajaksi, koska ”tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei osaa tehdä sitä.” Iikka kuitenkin ymmärtää paremmin kuin kukaan omat rajansa, eikä häntä nähdä yrittämässä asioita jotka eivät omaan peliarsenaaliin kuulu. Joukkueen isähahmo, vaikka nuoruusvuosina pukuhuoneessa puhuttiinkin usein Kaalirekan ”MaMan Basic” -boksereista. Miehen onnenkalu on Rubberball, jolla uppoaa heitto kuin heitto ja jota nykyään pidetään betonibunkkerissa jossain Atlantin syvyyksissä.

55 Kristian Palotie

Hyytävän tarkka manageri, jäänviileä valmentaja, mutta kentällä varsinainen tulipalo. Kun Kriske pääsee vauhtiin, on hänen pysäyttämisensä pelkkä päiväuni vastustajille. Syötöt löytävät tiensä perille mitä kummallisimpia reittejä ja kaikki mihin tämä mies koskee, muuttuu kullaksi. Huonona päivänä tämä tosin on taakaksi, johtuen egon koosta eikä arvon herra pysty mitenkään ymmärtämään kun hänellä ei yksinkertaisesti suju. Harvoin on nähty näin pientä miestä, joka luulee olevansa niiiiiin iso. Mutta vaikka 20 heittoa olisikin mennyt ohi putkeen niin kaveri laittaa vaikka sisäelimänsä pantiksi siitä että seuraava kyllä uppoaa. Harjoittelu tapahtuu television ääressä aamuyöstä.

99 Nikolai Kumpulainen

Sykin kasvatti, joka kesken parhaiden pelivuosiensa käänsi röyhkeästi takkinsa ja vaihtoi arkkivihollisemme, ToPon, leiriin. Siellä vietettyjen vuosien aikana muut pelaajat kuroivatkin miehen pituus- ja kokoylivoiman kiinni, ja jo mikro-pojissa syntynyt Nikolain tavaramerkki (5-6 levypallon jälkeen tehdyt 2 pistettä) jäivät unholaan. On myös ainut pelaaja, jonka joukkueen kapteeni on nähnyt innostuvan pomputtelemaan palloa vapaaheittoa ennen niin pitkään, että tuomari vihelsi homman seis pelin viivyttämisestä ja lahjoitti pallon vastustajille.

Martin Tasmuth

Mara palaa Sykki-organisaation joukkueeseen pitkän tauon jälkeen. Se on ihan mukavaa. Mara on pitkä ja omaa erittäin hyvät kädet sekä mid-range heiton, mutta hyökkäyspäässä valmentaja toivoo, että Maran oppii nauttimaan pelaamisesta selkä korilleppäin.